Älä kiellä itseäsi

Sunnuntain kirkkaan auringon paistaessa hailakanpunaisten verhojen lävitse istahdan alas kirjoittamaan ajatustani joka minulle tuli hiljattain mieleeni, mutta joka on toisaalta ollut aina oma ajatusmallini ja periaatteeni — se on ”älä kiellä itseäsi”.

Meistä typeristä eläimistä joita ihmisiksikin jollain suurella vitsillä kutsutaan suurin osa ei ole sitä mitä on: Me olemme vain sitä, mitä muut, perhe, ystävät, puolisot, esimiehet tai yhteiskunta haluaa meidän olevan– Pidättelemme sanomisiamme, yritämme tulla toimeen ja olla fiksuja, yritämme toimia oikein vaikka meidän tekisi mieli valella se työpaikan kusipää tai naapurin ääliö bensiinillä, sytyttää tuleen ja nauraa räkäisesti. Suurin osa meistä surkeista olennoista on vain ja ainoastaan lampaita.

Sitten meitä on myös susia; Sudet eivät anna muiden määräillä tekemisiään tai mielipiteitään, sudet tekevät mitä haluavat. Meitä susia vihataan ja kunnioitetaan, osaa meistä pelätään ilman syytä ja toisaalta taas todella hyvällä syyllä. Riippumatta siitä, mitä me olemme ja miten me toimimme, on meillä tarve joko korostaa hyviä tai huonoja puoliamme muiden ihmisten vuoksi tai takia, osittain sen takia mitä me haluamme muiden meistä ajattelevan tai mitä me luulemme muiden meistä ajattelevan.

Me olemme pääsääntöisesti juurikin täysin surkeita otuksia; Surkea syy olemassa ololle rakkaalla ja kauniilla planeetallamme jota tuhoamme vain omahyväisyytemme tähden.

Tapaan tavalla tai toisella jatkuvasti noitia, noidan kaltaisia tai sitten tosi kovasti sellaiseksi haluavia jotka julistavat kovaan ääneen eri säännöstöjään ja kultaisia ohjenuoriaan että pitää tehdä oikein, tai että omat tekemisesi palaavat kolminkertaisena takaisin.

Paskat. Kun näet suden syöksyvän lampaan kimppuun, ei sillä määrää Rede tai muu yhtä turhanpäiväinen säännöstö. Se on mitä se on – Se on susi. Sudeksi syntynyt ja sutena kuoleva.

Liian moni kieltää meistä niinkutsuista ihmisistä itsensä – he yrittävät olla mitä heidän mielestään tulisi olla tai mitä muut haluavat tai olettavat heidän olevan. He eivät ole sitä mitä he ovat.

Minä en kuulu näihin ihmisiin.

Mitä minä sitten olen? Olen reilusti kiltti ja ystävällinen sekä erittäin avulias kusipää jolla ei ole ongelmia polttaa sinun taloasi tai autoasi, muita ajatteleva ja empaattinen psykopaatti joka saa sadistista tyydytystä siitä kun muut kärsivät jotka ovat tehneet minulle tai rakkailleni väärin. Olen lainkuulias ja suoraselkäinen vittumainen äijänkäppyrä joka syöksyy kimppuusi kuin mielenvikainen hullu välittämättä laista mikäli tilanne sen vaatii.

Minä olen minä. En teeskentele mitään kuin olen — Olen monitahoinen hankala ja ihana ihminen, josta ihmiset välittävät ja jota ihmiset vihaavat. Autan mielelläni toisia ja toiset pistän oikein mielelläni kärsimään. Itken muiden surujen ja kohtaloiden takia ja muille taas teen suruja ja kohtaloita. En ole kaksinaismoraalinen, minä olen minä.

Ja näiden asioiden vuoksi olen myös hyvä noita. Koska tiedostan itseni, pimeän puoleni sekä valoisamman puoleni, hyvät ja huonot voimavarani, ystävällisyyteni ja vittumaisuuteni, olen hyvin yhtä maailman kanssa joka kuuntelee ja puhuu minulle, ja myös kulkee tiivisti kanssani.

Minun ei tarvitse valehdella muille mitä en ole tai mitä olen, ja sillä ansaitsen luonnon sekä Jumalien kunnioituksen. Vaikka välillä maailma yrittääkin pelotella minua vetäytymään kuoreeni, tarvitsen esiin vain entistä isomman sotakirveen sen kuoren rikkomiseen ja olen taas itseni. Minä olen Unenkulkija.


Jaa