Kello on hivenen yli neljä tänä kauniina marraskuisena iltapäivänä, tai ehkä voisi puhua jo illasta koska aurinko on laskenut mailleen. Joka päivä kuljemme rauhallisin askelin kohti vuoden pimeimpää aikaa ja jokainen päivä on toistaan lyhyempi kunnes Yule, valon aika, taas koittaa.
Auringon painuttua äsken maillensa kävin tyttäreni kanssa sytyttämässä perinteisen Samhain – tulemme joka viitoittaa valoa tähän syksyiseen pimeyteen. Se on tapa jota olemme tehneet jo vuosien ajan, sytyttämässä vuoden pimeämpänä aikana Samhainista Yuleen tulen, joka suojelee sekä näyttää meille aina missä on kotimme.
Nykymaailman sekasortoisen sähkövalon, äänen ja melun sekamelskassa unohdamme, että juuremme on luonnossa ja sen hämäryydessä joka syksyisin kietoo meidät rauhalliseen ja kauniiseen viittaansa. Kun vihdoin taas palaamme juurillemme hetkeksi sen syksyisen metsän hämäryyteen menetämme ajan sekä paikan tajumme ja teemme kuten kuuluukin: Unohdamme kaiken nykymaailman sekaisuuden facebookkeineeen ja twittereineen sulatuen osaksi metsää johon olemme saapuneet.
Jokaisella on juurensa ja kotinsa jossain. Meillä luonnonkulkijoilla se on usein tietty paikka tai elementti luonnossa. Minulla se on metsä.
Löydän kotini hämärästä ja pimeästä metsästä eikä siellä pelota minua. Saatan istua tuntikausia keskellä ei mitään kuunnellen kun metsä kertoo minulle tarinaansa jättäen taakseni kaiken sen mitä ihmisten maailma minulta odottaa lähestulkoon vaatien minua olemaan jatkuvasti netin, kännykän ja uutisten ääressä. Se ei ole minua. Minä olen se yksinäinen kuutamoonkatselija joka kuuntelee luontoa järven edessä laiturilla istuen ja kuiskii metsän kanssa pimeydessä.
Marraskuun, henkien kuukauden, taas kuluessa vajoan ajatuksiini ja mietin elämääni. Tässä elämässä minun ei ole tarvinnut varata ruokaa talveksi, kuivata lihaa tai tilkitä mökkiäni, mutta silti sen tekemisen tarve näin talven lähestyessä valtaa taas mieleni.
Tänään kohtasin parhaan kehun mitä olen saanut pitkään aikaan keneltäkään ulkopuoliselta: Googlen laulaessa törmäsin demi.fi foorumin ketjuun jossa joku totesi ”Älä dissaa Unenkulkijaa, hän tietää mistä puhuu ja on toden totta hyvä tyyppi.”. Koskettava lausahdus kuulla täysin satunnaiselta kulkijalta täysin vahingossa löydettynä joka lämmitti sydäntäni. Kiitokset Mewwies sanoistasi: Pieni lauseesi sai minulle hyvän mielen koko loppupäiväksi. En tiedä pidänkö itseäni niinkään hyvänä tyyppinä mutta on kiva huomata jos joku oikeasti niin ajattelee. Olen aina tottunut olemaan se, joka on yksin koko maailmaa vastaan ja välillä se saa minut tuntemaan oloni tietyllä tavalla yksinäiseksi.
Ulkona on jo täysin pimeätä ja kello on kohta puoli viisi illasta. On aika sytyttää muutama kynttilä myös tänne sisälle ja kuunnella vielä hetki maailmaa.